info only Finnish at the moment...

 - koiramaista elämää...

 Olen elänyt syntymästäni asti koirien parissa.  Lapsuuteeni kuului monia läheisiä ja rakkaita koiria, ne eivät ole minulle harrastusvälineitä - Koirat ovat elämäntapa.

 Koirankasvattajaksi olen ilmoittanut ryhtyväni jo kolme vuotiaana. 

 Lapsuuteni rakkaimmat "kumppanini" olivat tuttavamme Tanskandoggi Manta ja Isovillakoira Sami. Lapinreissuilla parasta oli hirvikoira Vekku,jonka kanssa opettelin puhumaan koiraa.

 Rakkain kaikista oli tietenkin cockerspanieli Susanna , jonka kanssa jaoimme kaiken -Hän oli paras ja tärkein ystäväni , perheemme oma koira .

 Susanna kuoli jouluaattona-80 ja jätti suunnattoman kaipauksen ja ikävän jälkeensä...Kaksi pitkää vuotta ruikutin ja anelin omaa koiraa..

  Jouluna-82 sain vanhemmiltani lahjaksi  "SEN IKIOMAN KOIRAN"  (kaikkien sukulaisten varoitteluista huolimatta). Helmikuussa-83 , Sininen kerrynterrieri  "Muffi"  muutti elämääni ollessani 11 vuotias.

 Muffi oli vaikea ja haastava koira ja meidän perheeseen täysin väärä. Ensimmäisenä vuotena kukaan ei saanut sitä käyttäytymään millään lailla , tai ainakin todella huonosti - Koulutuskenttä kutsui...

 Kävimme Muffin kanssa Espoon koirakerhon treeneissä viikottain ,  Palveluskoira-treeneissä kahdesti viikossa . Siellä törmäsin rotuun ,joka tulisuudellaan valloitti minut täysin . Koira oli Belgianpaimenkoira ,groenendael  - Valkohampaan Funny. 

   Halusin ehdottomasti sellaisen ja aloitin  " ohimennen " 

vanhempieni pehmittämisen joilla ei ollut

 rodusta pienintäkään hajua. Koiratuttavamme varoittivat funny2.jpg

Belgin hulluudesta ja tilalle tarjottiin jotain " huippuyhdis-

telmää Saksasta " , siis Saksanpaimenkoiraa...

 Helmikuussa -88 groenendael  Valkohampaan Oneida

"Sony"  saapui elämääni ;)       

Fanny

  Koulutin Muffia ja Sonya kisoja silmälläpitäen.

Vedin Espoon koira-kerhon palveluskoirien penturyhmää . Lisäksi vedimme kaverini kanssa jälki ja viestitreenejä  . Harrastin myös agilityä ja näyttelyitä . Möllitasolla tuli kilpailtua useasti...

  Vuoden-89 lopussa suoritin kasvattajan peruskurssin ja hain heti kennelnimen , joka myönnettiin maaliskuussa-90.

Samaisen vuoden alussa Sony sairastui penikkatautiin ja sain muistutuksen ettei koirien pito ole vain harrastamista ja menestystä...

  Muutimme koirien kanssa Kolariin ja lähdin etsimään paimenkoiran " sisintä " . Ajatuksena oli että  Belgianpaimen on työkoira , siis paimenkoira .

 Työkoira ajatus päässäni vyöryi niin suureksi että etelään muutettuani halusin oman karjan koska lammasihmiset eivät tuohon aikaan halunneet Belgianpaimenkoiria treeneihinsä niiden kuumuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi.

 Taloudessamme alkoi työkoira-aika. Lampaat olivat mielestäni jotenkin hömelöitä joten meillä oli suurehko lauma vuohia ja hanhia. Myöhempinä aikoina pelloillamme käyskenteli myös sonni,hiehoja,kanoja sekä sikoja. Koiria käytettiin eläinten liikutteluun päivittäin.

Tämä n.kahdeksan vuoden ajanjakso oli äärettömän opettavainen mitä tulee koiran luonteeseen. Työkoiriksi ei vain kaikista ole. Ei ollut omistanikaan vaikka harrastuskoirina hyviä olivatkin.

 Työkoira-aika ja jotakuinkin kaikki harrastaminen päätyi kohdallani sairastuttuani. Päätin keskittyä kasvattamaan hyväluonteisia perhekoiria joilla voisi harrastaa ja töissäkin käyttää. Tämä matka ei pääty niinkauan kun elmää on tarpeeksi ;)

 Olen kouluttanut myös ongelmakoiria,pitänyt koirahoitolaa ja työskennellyt useissa suurissa kenneleissä Suomessa. Aika on ollut erittäin opettavaista ja kiitos ihmisille jotka ovat oppiaan minulle jakaneet. 

Suurin kiitos kuuluu koirille jotka ovat elämääni koskettaneet.

22062006004-001.jpg