Mortti

Torstai 18.4.2013 klo 0:51 - Yankki

Tänään Mortti päätti lähteä . Ja tänään minä tiesin , että on aika ... 

Mielessäni joskus kuvittelin miltä se tuntuu tai kuinka paljon se koskee - syystäettä Mortti on aina ollut erilainen belgi . Ajattelun tasolla tämä olisi ihan helppo siirtyminen " ajasta ikuisuuteen " . Kaksi pitkää viikkoa näin jo tulevan . Mortti oli ihan terve mutta kroppa rupesi antamaan periksi - ei hätää , ajattelin , ei se koske niin paljoa kuitenkaan se luopuminen koska ei se ole likimainkaan se rakkain koira tai se uskollisin tai se lojaalein...

 Mortti oli erittäin mielenkiintoinen persoona . Kummallisen paljon muistoja vyöryy mieleeni... 

 Yhdeksänviikkoisena se katosi kotipihasta , kauhea syysmyrsky ja koko yö sitä tuli etsittyä koirien kanssa ja naapuritkin hälytetty . Aamulla pihasaunan alta ryömi hyvin nukkunut penikka jota ei voinut vähempää kiinnostaa moinen hössötys kun hää löydettiin - Oli nukkunut hyvin...

 Huumorintajuttomin belgi - jollei koira , jota maa päällään kantoi . Belginomistajan täytyy olla huumorintajunen... Mortin kanssa piti nuuhkia ilokaasua jotta jaksoi vääntää vitsiä kun kaikki muu oli menetetty ( oma huumori ) . 

 Kerran olen nähnyt hirveetä ilakointia Mortilta . Poikamiestyttönä ollessani silloin kauan aikaa sitten , toin " kerran " herraseuralaisen kotiin . Heräsin aamulla siihen , että Mortti jollainlailla häiriintyneesti kiusasi seuralaistani - valehtelematta Mortti kihersi . Ainoa huumorin pilkahdus katkesi sitten siihen - koskaan ei sen jälkeen ole huumorinkukka Mortin elämässä kukkinut . 

 Mortti oli kuitenkin hyvin ehdoton tärkeissä asioissa . Se ei koskaan suostunut , että vieras olisi taluttanut sen kotipihasta pois - jos olin paikalla niin homma ok. Mitkään paikat tai tilanteet ei saaneet sitä hötkyilemään . Vieraat eivät saaneet sitä tottelemaan - se vaan tuijotti tai jos liian törkeeksi meni niin se vaan murisi pitkällä viiveellä - en muista sen koskaan purreen ketään - se antoi mahdollisuuden perääntyä .

 Ja nyt kun Mortti päätti kuolla - se kertoi sen minulle samalla suoraviivaisella rehellisellä mutkattomuudella kun koko elämänsä eli . Jos sinä olet minun ihmiseni niin auta minua nyt .

 Ja minä autoin... Ja se koskee...

 R.I.P. Mortti 10.8 1999 - 17.4 2013

img_6984.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta.

Siis ihan oikeesti

Tiistai 20.3.2012 klo 4:14

 Tarkotus oli kirjoittaa itselle hirveän raskaasta vuoden alusta koska siitä sais vielä kiinni, viime vuoteen ei viitis silleen palailla - meni jo...

 Allekirjoittanut yritti  viimeisen kuukauden aikana useasti ja tosi kovaa saada tuntonsa tänne muttei lukuisista yrityksistään huolimatta pystynyt kuin itkemään...Tuntoja siis oli mutta niiden viiltävyys ei mitenkään tullut kirjallisessa muodossaan järkevällä tavalla esille laitetuksi... Tarvitsin siis aikaa alkuvuoden episodien läpikäymiseen jotta pystyisin edes jotain kertomaan . 

 Nyt juuri tuntui siltä , että aika on tullut - voin antaa surun viedä ilman sitä käsittämätöntä tukehtumisen tunnetta , sitä tunnetta kun ei voi hengittää...

 Aloin kirjoittaa , ensin paperille ettei teksti " vie mennessään " jotta tuskan sisään saisi palasen realismiakin...Kirjoitin kolmisen tuntia enkä antanut itseni lopettaa - itkin ja jatkoin kirjoittamista niinkauan kunnes sain sen siistimmän version paperille...Se jollainlailla helpotti ja päätin käydä tupakalla ennenkuin kirjoitan vuodatukseni tänne ( tää tupakointi johtaa episoideihin ) .

 Vihko oli kadonnut . Epäilin miestäni joka tahtoi nukkumaan - Se Rotjake ! Sitten pengoinkin koko kämpän - vessastakaan ei löytynyt...

 Lopulta tunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen palasin tietokoneen eteen lyötynä - tekstiä ei voi kirjoittaa uudestaan , päästin paljon itsestäni ulos . Mitä minä nyt sitten kirjoittaisin ?

 Selän takaa sohvalta kuuluu ihme imeskely , ensin en reagoi koska siinä makaa Akka . Sehän vain joko pörisee jollekin , seurustelee mun kanssa tai nukkuu...Hmm...Akka imeskelee...Se STANAN ELUKKA söi sen hemmetin sydänverellä kirjotetun blogitekstin !!! Tuo koira on ollut varsinainen persläpi ja sika jaja mutta kuunaan tuo ei ole tuollaista sikailua harrastanut ! 

 Olen moraalisesti erittäin närkästynyt . Nih senkin Paska - Akka...

ass.jpg

3 kommenttia .

voi vinetto sanon minä...

Keskiviikko 29.9.2010 klo 20:22

Episodi alkoi seuraavasti. Eräänä pimeänä toukokuisena yönä katosi Yrjö-Petteri , eikä se ole koskaan eikä ikinä karannut.Huoli oli määrämätön koska onhan se jo tosivanha ja nurkilla liikuskelee karhukin ...No yösavukkeen jälkeen aloin panikoida. Tunnin perästä tajusin käydä yläkerrassa ja siellähän vanhus tyytyväisenä makasi sängyssäni jyystäen yli puolmetristä savustettua haukea. Ensin koin suurehkoa helpotusta ja sitten lievähköä närkästystä - Päädyin nukkumaan sohvalle... Asia poistui mielestä hetken vaivattuaan kun ei se Yypee toistamiseen karannut. Kiireenvilkkaa harmaa viikinkimme päätti kuitenkin ruveta näyttelemään keskisormea ja kokeilla tuota karkailun jaloa taitoa jolloin allekirjoittanutta alkoi kokolailla vituttamaan...

 Sitten rupesi tapahtumaan. Eräänä kauniina elokuisena päivänä alkoi pihalla ihan hirmuinen rähinä. Kaverini sai taistelevilta nuorilta otettua tuon tunteita kuumottavan muovipussin pois,joka sisälsi marinaadissa olevan fileroidun hauen - Siis mitä ??!!

 Seuraavana aamuna Rossi karkasi aamulla kuudelta mun silmieni alta. Kuumetta allekirjoittaneella ainakin sata ja keuhkot aivan loppu. Tietenkin vettä tuli kun esterin perseestä. Hoipuin koiran perään muttei sitä löytynyt .

 Sitten Rossille laitettiin naru että karkailut loppuisi het alkuunsa mutta sattuihan se vahinko kun en sitten kuumehoureissani osunutkaan sen halvatun elukan kaulaan - Sin män STANA !! Minä laitoin kumisaappaat jalkaan, puin sadetakin päälle ja hoipuin perään. Ja huusin kun sisävesihinaaja. Ääni oli paha ja tuuperruin jo pihatiellä (ainaskii 100m)muutamaan otteeseen. Naapurin vanhusten kohdalla tajusin pitää turpani kiinni kun se naapurin pappa vieläkin tärisee kun mut näkee (syystäettä kun Y-P tonki naapurin tunkiota niin uhkasin suolestaa sen VTUN papan kirveellä). Päätielle päästyäni kuuluikin lupaava kolahdus tien toiselta puolelta olevan torpan pihalta. Neiti tässä hoippuu sinne agressiivisessa raivossaan ja raakkuu olemattomalla äänellään sitä saamarin rakkia !

 Naapurin portaalla tönöttää ikäloppu tutiseva mummo kolme klapia sylissään(ainakin 90 ja vähintään dementia). Minä raakun, että päivää ja onko näkynyt sellasta harmaata koiraa ? Mummo laittaa käden korvantaa - että mitenkä (väräjävällä äänellä). Allekirjoittanut etsii itsestään viimeisetkin voimavaransa samalla ajatellen että tietty tää on STANA vielä kuurokin, ja rohisee kovempaa- Koiraani ettin ,onko näkyny !? Tajunta alkaa hämärtyä ja kun näkökenttä alkaa palailemaan niin eiköhän kuuronmummon naisiapelkäävä poika ole ryöminyt puuliiterin takaa aseistautuen moottorisahalla ja huutaa sieltä 50 metrin päästä, että tonne se meni Matille päin ja huitoo jonnekin takavasemmalle...Kaiken kruunaa tietenkin se että halvatun kuuro mummo koki jonkun ihmeparantumisen ja huutaa sieltä portaalta ne vitun kolme halkoa sylissään, kirkkaalla kuuluvalla äänellä -Eilen niitä oli täällä kolme !

Minkäänlaista ääntä ei allekirjoittaneelta irronnut, käännyin kannoillani ja hoipuin sinne naapurin Matille päin jonka pihatie oli 150 metriä. Koko matkan sinnejatakaisin se naisiapelkäävä kyttäsi , että saako idiootti koiraansa kiinni - SAIN. Kymmenisen metriä ennen kuin olisin päässyt kiittelemään naapurin setää - hää pakeni sahoineen jonnekin puuliiterin tietämille... Ohitettuani heitin postilaatikon jostain pöpeliköstä kuului että sellasia ne on ne pojat ! Käännyin katsomaan ei näkynyt sitä naisiapelkäävää ja kuuromummokin oli kadonnut...

4 kommenttia .

Vuosi on vierähtänyt

Tiistai 3.8.2010 klo 0:35

 

 Kylläpä onkin aikaa vierähtänyt kun on avautunut...Takana ihan järkyttävän hektinen vuosi.

 Yksi mainittavista episodeista on Kertun koiran , Maijan pennut...Voe hyvänen aika ! Olipa siinä meikäläisellä ällistys suuri kun Maija tuli " mummolasta " näyttelyreissulle...Oli meinaan nuar neito ihan viimosillaan paksuna ja " isäkin " oli vielä ihan vauva. Niin meillä sitten hoideltiin " äpärä-pentuja " ja Ikimuiston - kennelnimelle rekisteröitiin pentue EJ - rekisteriin , toki vain sentakia koska kyseessä on rakkaan veljentytön koira...

 Tänä vuonna on sitten kuulkaa ahkeroitu tuolla näyttelysaralla ihan urakalla ! Rossi kävi Jämsässä 6.6 ja oli VSP - ei tartte vaivautua kun ehkä ens vuonna jos viitsii...Akka ja Bulle kävi erikoisnäyttelyssä pyörähtämässä ja saivat kumpainenkin EH:n eikä tartte niitäkään enää tänä vuonna viedä kun ei ole karvankiertämää kummallakaan. Eikä senpuoleen kyllä kellään muullakaan talon koiralla joten tää hillitön " näyttelysuksee " oli tässä :D

 Vähän minuu positiivisesti jänskättää kun meille on syntymässä ensimmäiset malamuuttipennut...Mää tunnen itteni kasvattajana ihan enskertalaiseks.

 Äiti odottaa kovasti koiralleen Marrille pentuja joten toivottavasti tuo olisi pieniin päin. Lauantaina astutettiin Diiva Satulaakson Chaskalla , toivottavasti mustia kääröjä syksyksi...

 Katastroohvin poikastakin on ollut ja on päällänsä vieläkin - Lempille sattui pahasti ja toivotaan että toipuu...

 Ja on niin helvetin kuuma.

 

elsa.jpg

 

 

1 kommentti .

Pertti ja kumiankka

Torstai 23.7.2009 klo 5:57 - Yankki

 Kaikki immeiset jotka Pertin tuntevat tietävät , että PERTTI ON KOIRA ja sellainen ehkä hiukan jopa joidenkin mielestä yliaktiiviseksikin luokiteltu...

 Rakastan Perttiä kovasti joten kun olin seurannut suurta älykköäni noin viikon , päätin poikaa suuressa tuskassaan avittaa . Siis tietenkin...

 Hellettä oli piisannut ihan " kuolemaksi asti " , joten Pertti oli jo useana päivänä yrittänyt " kuonoedellä " uida pihalla juomakupissa.

 Vaikka Pertti on ihan hirvittävän älykäs niin yrityksistään huolimatta hää ei tunkemallakaan mahtunut viidenlitran kuppiin uimaan . Näppäränä poikana hän siirtyi suveneeristi suunnitelmaan B , eli heittämään vesikupin sisällön niskaansa...

 Ei kiva , muut koirat alkoivat kärsiä veden puutteesta...

 Hetken tilannetta seurattuani päädyin tietenkin ratkaisuista ilmeisimpään ja hommasin Pertille altaan .

 Saimme Vipeltä vaaleenkeltasen vauva-ammeen...

 Sinä unohtumattomana päivänä mittari näytti liki 40 astetta kun allekirjoittanut kantoi vettä siihen saamarin ammeeseen ja ihan vaan siksi kun koira on muka niin pirun rakas ja tärkeä... Voi vittu ...

 Amme täynnä , minä seison vieressä ämpärit kourassa , hikikarpalot valuu nenää pitkin , laitoin vieläpä ammeeseen Pertin kumiankankin ( keltainen ) .

 Pertti katsoo mua  hymyillen , onnellisen näköisenä - koimme harvinaislaatuista ja upeaa yhteyttä koiran ja omistajan välillä , puhuimme samaa kieltä , Pertin katseesta paistoi puhdas rakkaus...

 Pertti oli jopa ihan oikeasti niin viisas ja musta välittävä , että se kulki jokaikisen tuskien taipaleen kylpyhuoneeseen hakemaan sinne ammeeseensa sitä vettä... Ja kun se amme oli täynnä - PERTTI KUSI SINNE AMMEESEEN !

 Hetken ajattelin kaikenlaisia agressiivisia ajatuksia... Minä menin sisälle ja laitoin oven kiinni .

 Seuraavana päivänä kumiankka oli kadonnut .

 Minä en tiedä mitä Pertille nyt kuuluu... Hän täyttelee ammettaan erikokoisilla isohkoilla kivillä sekä ilmeisen mielenkiintoisilla paskakikkareilla... Ilmiselvästi  " kikkareet " on jotensakkii kivempii kun osa niistä kelluu...

  Niin ja Pertti on yhä rakas...Ja kai mullakin suhtkoht hyvin menee :)

9 kommenttia .

Liikaa liikkuvia osia

Lauantai 30.5.2009 klo 5:08 - No ei varmaan Yankki ...?

 

 Kyllä tämän blogin pitäminen on vaikeeta...Jotenkin tuntuu siltä , että mun elämä soljuu vääjäämättä eteenpäin niin kovaa ettei tahdo oikein perässä pysyä ( ilman tätä blogia ei ois siis ongelmaa ).

 Yritän kuroa ....

 Olin pitkästä aikaa näytelmissä 21.5 Jämsässä . Mennessä jo kuski töpeksi , eniron ajo-ohjeet unohtu kotiin ja tietenkään kukaan ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta OIKEASTA maantiekartasta... Niinko hä ? Löysimme kuitenkin perille ja ihan hyvissä ajoin...

 Vanha  " kehäkettu  " Julius , kävi pyörähtämässä kehässä  - Tuli näki ja voitti , tai sitten ei :) Koko päivä oli sateinen mutta kun meitin   " Laardi- Roope " vyöryi kehään , taivaankannet totaalisesti repesivät...Mitenkä se sanonta menikään ? Jos taivas itkisi... jne...

 

  julius-lski

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Olen nauranut niin useasti ja makeasti  " meitin Tonni - Keijulle " kun tätä kuvaa katselen :D 

 Näytelmissä pyörähti myös kaksi Ikimuiston - tervua , jotka ei olleet ikuna aikaisemmin moisissa riennoissa olleet . Molemmista olen ylpeä . Junnu uros , Näsä , oli VSP ja narttu Lempi EH 3 .

  Murhettakin on tietenkin viimeaikoina ollut ...

Mörri on ollut kipeänä synnytyksen jälkeen , lääkekuuria syönyt muttei oikein rouva kuntoudu. Hirveä huoli , että mikä koiralla on ? Ja kun on mielikuvitustakin suotu niin jo on diagnostiikka valmis - Mistä nyt on Mörriin diabetes tullut ja miten sitä nyt pystyy tarpeeksi tunnollisesti hoitamaan kun eihän se koira voi itseensä insuliinia pistää...

 No kauhian kiva tietenkin , ettei Mörrillä ole kuin hiukan ärtsympi tulehdus johon jo uudet lääkkeet puree hyvin . Unenpuute tekee kuitenkin ihmiselle ihmeitä...

  Sitten sairastui Mortti . Sydän oli väsymässä tietenkin . Koira makaa aamulla liikkumatta , hiljaa . Allekirjoittanut oli niin väsynyt , että kun oli nostanut koiran pystyyn ja auttanut sen pihalle , meni yläkertaan itkemään jo melkein kuollutta koiraansa .

 Todellisuudessa Mortilla oli hieman suurentunut eturauhanen ja selkälihakset liiasta käytöstä kipeytyneet ( herra on ollut viikon seksilomalla ).

 Unenpuute aiheutti myös täysin käsittämättömän katastroofin .

Allekirjoittanut pyyhälsi huonosti nukutun yön jälkeen Y-P : n , Akan ja Rossin kanssa pihalla...Ja jäi lukkojen taakse !

 Allekirjoittanut alkoi jokeltamaan...

8 kommenttia .

Pieni koiraenkeli

Lauantai 16.5.2009 klo 3:02 - Yankki

 Sanoja olisi paljonkin mutta niitä ei saa oikein järjestykseen...

Onko koiran kuolema jotenkin muka helpompi käsittää kun se ei asu kotona ? Tärkeä ja rakas Kirppu oli kuitenkin...

 Viikonloppuna Hanna soitti ja ihmetteli koiran surullista olemusta , astutuksesta oli parisen viikkoa mutta nyt oli koira käytökseltään vallan omituinen... Miehelässä ollessaan uroksen omistaja kyllä soitti , että onpa omitusen rauhallinen lapinkoira johon totesin , että Kirppu on maailman parhaimman lapparin , Gairin tyttö , kaikki ne on lehmänhermoilla varustettu .

 Totuus oli kuitenkin julma ja lopullinen .

 12.5 Kirppu pääsi aamulla klinikalle , ultrattiin - ei hätää . Tulehdusarvot olivat kuitenkin todella huolestuttavat ja koira jäi klinikalle tiputukseen . Minulle soitettiin siinä vaiheessa saako koiralta poistaa kohdun vai haluanko kuitenkin varmistaa koiran jalostuskäytön ?

 Tottakai Kirpun elämä oli pääasia eikä mitään muuta vaihtoehtoa edes tullut mietittyä . Kirpun leikkaus alkoi kuudelta illalla .

 Sitten soitti Hanna . Kirppu oli poissa .

 Mitään ei ollut tehtävissä , kohtu oli revennyt useasta kohtaa ja täynnä kasvaimia sekä koiralla krooninen vatsakalvontulehdus , vatsaontelo täynnä mätää . Ennuste oli olematon...

 Minulla on pohjattoman surullinen olo .

turhan_trke32.jpg

3 kommenttia .

Kaikenlaista hapatusta

Keskiviikko 29.4.2009 klo 5:49 - Yankki

 Mulla sitä on ollut kaikenlaisia suurreellisia suunnitelmia - viimeaikoinakin...

 Pääsiäisen tienoilla sain kivaa sähköpostia Lindalta Nerasta , mätsärissä oli käyty ja Oulunseudun belgikoulutuksiinkin oli aateltu mennä :)

  Kaikkiin Neran sisaruksiinkin olin tärkeänä yhteyksissä vuotis - synttäreiden johdosta .

  Lindan viestin siivittämänä ajattelin ryhtyä silleen tosi " ahkeraks " kasvattajaks ja kertoa täällä blogissa ne kaikki kuulumiset ja silleen...

 Yritys hyvä , tässä söpöne 1 - vuotias Odessan Merkki

nera_025.jpg

  Tätä Lindan viestiä viikkoja pyöriteltyäni alkoi sähköpostiini suorastaan vyöryä kasvattieni kuulumisia ja tottakai allekirjoittanut koki jonkinlaista ahdistuksen poikasta...

  Siis minäkö muka rupeaisin avautumaan täällä ja jokako päivä... Ajatus oli tietenkin ihan kiva ;)

  Nyt on ollut sellainen kevät , että asiaa riittäisi useammaksikin eepokseksi - Nyt ei vaan jaksa , kerkiä taikka kykene ;)

  Allekirjoittanut menee pitelemään ensisynnyttäjää käpälästä jotta se pääsee nukkumaan koko yön valvottuaan...

Kommentoi kirjoitusta.

Tässä se ny o

Torstai 26.2.2009 klo 0:45 - Yankki

 Eilen tuli viarailtua tuolla Pakkasukon-kennelissä hakemassa Ikimuistolle uutta lapinkoira materiaalia...

 Kaunis ja lupaava ulkosesti ja luonnekin vaikuttaa mieluiselta...

 

    Olkaa hyvä - Pakkasukon Täysosuma

img_1581.jpg
 
img_1582.jpg

 Parasta tarinassa on tietenkin se , että tää pentu on " väärä " , kotiin piti tulla Sen veli...mutta kun tässä oli olemuksessa Gairi niin eihän siinä auttanut mikään...Ja jos osaisin tuntea morkkiksia niin nyt olis sellaisen paikka , nimittäin tän jäppisen piti kylläkin jäädä Marialle kotiin...

 Niin , että kiitos vain Marialle , joka näki naamastani , että nyt tuntuu sielussa asti , joten ei liene täydy yrittää esittää morkkiksia ;)

8 kommenttia .

Että syökin ihmistä...

Sunnuntai 15.2.2009 klo 1:58 - Yankki

  Kuka hemmetin imbesilli on keksinyt sanonnan " kyllä koira koiran tuntee " ? Siis millä ilveellä kukaan ihminen päästää tollasta suustaan kun tarkottaa olevansa koirien kaveri tai pitävänsä koirista ? Välillä sitä voikin ihminen ärsyyntyä kaikenlaisesta höpötyksestä...

 No tarina etenee seuraavasti. Olin Bulle koirasen kanssa kylillä vähän ihmisiä katselemassa. Siinä mennä lempustimme kaikessa rauhassa huolehtien omista asioistamme. Allekirjoittanut päätti pysähtyä tupakalle paikallisen R-kioskin eteen ja jo alkaa tapahtua...

 Kioskista ulostautuu pitkä , harmaapäinen mieshenkilö . Pistin merkille , että Bulle koiranen oli aivan täpinöissään takapuoli pyörien - Hei minä olen Bulle koiranen , kuka sinä olet?

Mieshenkilö ei puhu eikä pukahda ja jatkaa matkaa. Kulkunsa etenee viitisen metriä meistä poispäin ja sitten tämä pitkä , harmaapäinen mieshenkilö tekee 90 asteen kulman ja tepastelee jälleen ohitsemme ,pysähtyy kohdallemme ja nyt päättää ihan itse keskustella mukavia Bulle koirasen kanssa...

 Kaikki tapahtuu sekunneissa. Bulle koiranen muuttuu raivottareksi. Itseltä meinasi tulla ripaska pöksyyn ja olin tukehtua henkosiini , ehdin ajatella , että tupakkiaskin tekstit hirvittävistä kuolemista saavat jatkoa...

 BulleBahabaBulleba sinkoaa suorilta jaloilta vierestäni kohti harmaahapsen äänitorvea , sylki lentää suupielistä ja sotahuuto on karmiva. Remmi loppuu kesken ja The Belgianpainajainen tömähtää tantereeseen . Tässä vaiheessa allekirjoittaneelta pääsee erittäin kuuluvasti - PERKELE . Bulle koiranen katsoo allekirjoittaneeseen alta kulmien ilmeellä " mitenkä niin perkele " , ottaa sitten naamalleen pahastuneen ilmeen ja menee tonkimaan lumikasaa . Tässä vaiheessa pitkä , harmaapäinen mieshenkilö nyt jo naamaltaan valkea , päästää suustaan " sopraanolla "

 -Kyllä koira koiran tuntee

Mieshenkilö onnistuu kuulostamaan vieläpä syvästi loukkaantuneelta siitä järkyttävästä tosiseikasta , että meitin Bulle koiranen ei tunnista koiraa sellaisen nähdessään... HUOH...

 Allekirjoittaneen naamalävestä pääsi ääni sponttaanisti pihalle ( mitenpä muutenkaan )

 - Hei ootko viimeaikoina peiliin kattonu , kaks jalkaa ja silleen...

 Pitkä , harmaapäinen mieshenkilö jatkaa matkaa kuin lyötynä , hartiat kumarassa , maansa myyneenä. Kääntyy vielä mennessään katsomaan pientä Bulle koirasta ...Ilme on pohjattoman surullinen , että vielä piti tämäkin kokea...

 Allekirjoittaneelta ei säälipisteitä irtoa - olis ny edes sontinu housuunsa tai saanu totaali raivarit täysin kädettömälle koiran omistajalle mutta kun ei. Meidän Bulle koiranen on vaan nyt niin kertakaikkisen idiootti ettei koiraa tunnistanut vaikka sellaisen näki...

img_1516.jpg

" THE IDIOT "

3 kommenttia .

"äidin ylpeys"

Perjantai 24.10.2008 klo 19:40 - Yankki

 

 Sain eilen maailman parhaimman synttärilahjan ! Kissani Urho ( huomioikaas upea vahva nimi ) suoritti ensimmäisen tapponsa , vainajalla pelattiin jalkapalloa kolmisen tuntia.

 Urho nautti , minä en.

img_1308.jpg

 Nyt pukkaa kyllä semmoista pientä dilemman poikasta...Nimittäin siinä leikin tiimmellyksessä vainaja katosi...Se lennähti muuttolaatikkoon ja nyt ei löydy vainajaa mistään, etsitty on...

 Mun onnella kohta löyhkää kalmo tai ihan varmana kun hiippailen pimeessä veskiin niin astun vainajan lyttyyn.

 

6 kommenttia .

Suksikaa hemmettiin

Perjantai 24.10.2008 klo 3:53 - Yankki

 Allekirjoittaneella on kasvanut ottaan " metrin mittanen " ja tosi isot sarvet myös... Tekisi mieli vähintäänkin lyödä " jotakutaturpaanjaäkkiä " .

 Olisin halunnut jakaa mukavia tuntojani täällä niiden kaverien kanssa , jotka ei päässeet paikanpäälle vanhenemistani todistamaan...

  Nythän on niin että H-E-R-M-O pamahti n.5 tuntia sitten...Yrittänyt olen kirjottaa blogiani ja jakaa mukavaa olotilaani kanssaihmisille...Ihania kuviakin olis , syötiin makkaraa ja äiti toi mustikkapiirakkaa...

  Jos yhteys ei nyt pätki ja saan tämän kuvan esiin , niin kuva esittää nykyistä nettiyhteyttäni..

 

Kuvaa ei tule !
NM. SUONI KATKENNUT !!!!

1 kommentti .

Hiiri perskules

Lauantai 11.10.2008 klo 5:44 - Yankki

 Mulla oli joskus nuoruudessani sellainen rotuhiiri,rex-mallia nimeltään Nestori.

 Se asui terraariossa,sillä oli kihara karva ja se haisi pahalle.

 Omassa uudessa kodissani kesti kuukauden ennenkuin muutin yläkertaan nukkumaan,syynä tietenkin ihmiset, sellaiset sukulaisiksi kutsutut.Tehtiin SUURTA muuttoa porukalla ja kaikki apu oli tarpeen.En minä " kilahtanut " kertaakaan mutta kovilla oltiin,kas kun koirien kanssa ollaan totuttu olemaan ihan vain " omalla porukalla " .

 Sitten tuli se autuas rauha, ihmiset menivät koteihinsa ja rupesimme asettumaan...

 Kaksi pitkää yötä nukuin alakerrassa kunnes tajusin , että se makuuhuone siellä yläkerrassa pehmeine patjoineen odottaa minua.Toisena yönä heräsin tuijottavaan katseeseen , tyynylläni istui hiiri ! Ei ollut Nestori ( luojankiitos,pahalle ois haissu ) jatkoin uniani , väsynyt kun olin...

 Aamulla sängyssäni oli hiirenpapanoita kaksi , yläkerran sohva tuotosta täynnänsä ! Olin moraalisesti närkästynyt.

 Päivät seurasivat toisiaan ja ne " YÖT " ... Allekirjoittanut alkoi kokea suurta ahdistusta.Sitten rupesi vituttamaan - kokolailla.

 Aloin ajattelemaan mitä mielikuvituksellisimpia ja väkivaltaisimpia tapoja  " poistua ajasta ikuisuuteen " .  Myrkky ei olisi kiva.Kuvittelin silmissäni sellaisen söpön pienen hörökorvaisen nöpönenän, joka pienellä lutuisella käpälällään ottaa pillistään kiinni,korisee henkitoreissaan pienet nappisilmät päästä pullistuen - lopulta kaatuu paksulta ahteriltaan selälleen eikä nouse - koskaan ( ja jos koira sen syö ). No entäpä sellainen hiirenloukku mallia - GILJOTIINI. Siististi kaulapoikkinaps...No kukakohan ne raadot joutuu keräämään? Siitä se on kuulkaas söpöys kaukana...

 Päädyin lopulta asiaa pitkään mielessäni pyöriteltyäni ilmeisimpään...

Talossamme on nyt sellainen " önaturel " mallinen talttahampaan poistaja.

                             img_1241.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kanssasisareni ovat jo ehtineet osoittaa huolestumisensa värillistä "hiirenloukkuani" kohtaan - Sun pedot syö sen ! ARGH jne...

 Kanssasisarille tiedoksi : Tämä on talouteni " hiirenloukku " no:10 ja  vain yksi niistä on joutunut aikoinaan ns.TOSI PAHAAN SAUMAAN.Katsokaas se pitää oikeasti paikkansa,se sanonta , että nimi on enne . Mistä lienee päähän pälkähtikin  aikoinaan antaa kissalle nimeksi Ryynimakkara...

3 kommenttia .

Hemmetin Muutto

Lauantai 23.8.2008 klo 12:35

 On se vaan niin väärin tämä ainainen muuttaminen... Uusi koti on kyllä ihana eikä sieltä enään tartte muuttaa minnekään MUTTA tää hirveä ressi ja hulabaloo ottaa aivoon...

 Pikkuhiljaa hyvä tuloo...

 

 
 
img_0850.jpg

 

 

 

 

img_0855.jpg

 

 

 

img_0871.jpg

 

 

 

img_0884.jpg

 

 

 

img_0902.jpg

 

 

      HUOH....
 

6 kommenttia .

Lossimapossi

Maanantai 11.8.2008 klo 23:28

 Tänään käytiin Rossin kanssa " kokovartalokuvissa " ja peilattiin ne silmät. Allekirjoittanut ei sitten millään olis halunnut viedä Lossi-Ossia tuomiolle , koska tietenkin jotain olisi päin prinkkalaa...

  Silmät olivat terveet,selkäruoto moitteeton ja etu ja takaosa lähtivät liittoon terveinä :)

 Poika on käynyt myös tutkituttamassa " sisäkalustonsa " , että ei ole alkoholisti ja muutkin elimet pelittää...

  DNA-näytettäkin varten on verta luovutettu,että mitäköhän sitä vielä keksis tutkia...

 

img_0470.jpg

 

  Pitäis varmaan seuraavaks tarkistella pojan " lääkitystä " :D 

2 kommenttia .

Juhannus oli...

Tiistai 24.6.2008 klo 2:35 - Yankki

 No se juhannus sitten menikin... Ei suuria suunnitelmia, ei juhlia , ei kerrassaan mitään...Tietty kameraa ulkoilutettiin aamulla

 

 

img_0141.jpg

 

 

   Yllätysvieraat paukkasi tontille noin kahden aikaan...Päätimme " rantautua " .Osa koiruuksista tietysti lähti grillaamaan ja uimaan...Lauman vanhimmat jäivät torppaa vahtimaan...

 

img_0306.jpg

 

 

                    Näsä relaa...

 

 

img_0321.jpg

 


       Nasse tahtois Näsänkin järveen...( ei muutes suostunu )

 

 

img_0338.jpg

 

              Nassella oli kivaa yksinkin :)

 

 

img_0354.jpg

 


               Meillä oli mukavaa...

 

      Koska Yrjö-petteri on meidän " lauman " pomo, eikä se päässyt rantsuun mässäilemään niin Vipe antoi sille " ISOLLE RUSKEELLE " sellasen delegoidun lahjan - kun en enään pysty itse moiseen...

 

 

img_0400.jpg

 

 

 

img_0411.jpg

 

 

 

img_0420.jpg

 

 

         Hieno päivä mamman  " Lärvi - Ketterille "  :)

 

    Kiitokset Vipelle muksuineen ja koirineen , meillä oli taas niin mukavaa ;)

 

1 kommentti .

Näytelmiä ja sirkushuveja

Torstai 29.5.2008 klo 14:22

 

 Käytiimpä viikonloppuna Kangasniemellä koiranäyttelyssä.Sää suosi ja oli ihan mukavan leppoisa reissu.Meinasin toki jättää Pertin kotiin,herra kun uiskenteli paskaojassa edellisiltana ja pesuhommiksihan se sitten meni...Tietenkään harjaa ei sitten löytynyt ja föönikään ei toiminut...

 

 Saijan ja Nitan " ylipuhumana " raahasin sitten viisivuotiaan elämänsä kolmanteen näyttelyyn :) Pertti esiintyi mallikkaasti ja esitti Nitankin suveneeristi siinä sivussa...

 

pertti_mn.jpg

 

 

  Julius oli isänsä lailla rauhallinen ja esiintyi Nitan kanssa hienosti.Nitaa hiukan jännitti mutta Julius on perinyt Pertin charmantin olemuksen ja kultaisen luonteen joten Nitaa kohdeltiin "silkkihansikkain " ;)

 

julius_seisoo.jpg

 


    Saija ja Ronja aiheuttivat hetkeksi päänvaivaa tuon esittämisen suhteen mutta totesimme yhdessä tuumiin,että parasta se on Saijan itse harjoittaa tuota lenkkeilyä ringissä kun on oma perhe kehänlaidalla avustamassa. Ronja esiintyi tosi nätisti ja rauhallisesti .

 

ronja_mn.jpg

 

  Kiitos kauheasti Nitalle ja Saijalle (perheineen) ,teitte päivästä tosi mukavan :)

 Sirkushuvia osioon päästäänkin kun käydään lukemassa belgien keskustelupalstalta Kangasniemen näyttelytuloksia...Paikalla kun esiintyi räikeää "tuomaripeliä" ja kuulema naamalla ne voitot siellä koirille irtosi...Luonnolisestikin Nitaa mietityttää olisiko Julius voittanut kun kerran "naamalle " hävittiin...

 Voimme olla ylpeitä koiriemme "pärjäämisestä" tuossa näyttelyssä.Sen ne tekivät ihan ilman meidän " naamaria " .

 

 Eikös tehtäisi seuraavasta näytelmästä hiukan enempi sirkushuveilla " höystetty " ja otettaisi tuo rekvisiitta kehään mukaan. Ehdottaisin esittäjille pellenaamareita, minä voisin pukeutua koko pelleasusteeseen jos saan pidellä ilmapalloja kans :D 

2 kommenttia .

Kevättä rinnassa

Maanantai 28.4.2008 klo 13:31 - Yankki

 

  Pääsin perjantaina pitkältä sairaalareissulta.Ihana oli tulla kotiin,koiria oli kova ikävä.

 

  Tyynen pennut on hirmuisesti kasvaneet.Ne on ihanan avoimia ja rohkeita :) Yksi työistä on varsinainen Rinsessa -ollaan vähän asenteella tätä elämää aloittelemassa.

img_0632.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   Nirppiksen ja Akan kanssa käytiin rannassa katsastamassa onko joutsenilla pesiä - ei onneksi löytynyt.Päästään uimaan kunhan lämpenee :)

img_0589.jpg 

3 kommenttia .